Arvon kynäilyä LaVe - TaPa -pelistä 13.7.2021

Kalliomerkintöjen mukaan olen ollut koronaa karussa nyt jo 14 kuukautta. Olen löytänyt turvapaikan Himalajan vuoristosta, Nepalista. Ystäväkseni olen saanut paikallisen sherpan, Prithvin. Prithvi on ystävällinen mies, joka on lapsuudesta saakka asunut vuoristossa ja toiminut sherpana. Prithvi huolehtii ravinnon saannistamme, onhan hän tottunut keräämään ravintonsa vuoriston alueelta koko ikänsä. Vastineeksi, ikäänkuin vuokrana olen näyttänyt älypuhelistani Valioliiga-otteluita. Prithvi hurahti jalkapalloon ensimmäisestä ottelustansa lähtien, vaikka tovi siinä kuluikin että hän ymmärsi, miten niin pienen pallon saanti niin isoon maaliin onkin niin vaikeaa. Lopulta hänkin ymmärsi, miksi jalkapallo koukuttaa, vaikka tulisi vain yksi maali, voi se olla niin merkityksellinen ja kuinka suurta riemua se tuottaakaan.

Älypuhelimestani oli akku ollut jo viikkojen ajan loppu, saamme ladattua akun täyteen noin kerran kuukaudessa yhden aurinkopaneelimme keräämällä energialla. Heräsin maanantaina 12.7.2021 kysymykseen: "Arvo, Arvo! Puhelin toimii, kuka on Jukka?", Prithvi kysyi englanniksi paksusti murtaen. Nokipannukahvia siemaillen unisin silmin luen Jukalta tulleen viestin: "Hei, missä olet ollut? LaVe on aloittanut kautensa, niillä on peli tiistaina. Ajattelin mennä itsekkin katsomaan" Kylmät väreet kulkevat lävitseni kuin Woodstockissa vuonna -69, kun Jimi sai Stratocasterinsa kertomaan tarinaa. "Prithvi, minun on mentävä... tästä ei koronakaan pidä minua erossa". Tuo sherpa, jota voin tänä päivänä kutsua ystäväkseni, valjasti aasinsa ja lähdimme suorinta tietä Kathmandun lentokenttää kohti. Lentokentällä kättelin vielä viimeisen kerran ystävääni miehekkäällä latinotavalla, niin kuin ystävillä on tapana.

Nousin junasta Hämeenlinnan asemalla ja siitä suorinta tietä taksiin, ja auton kaartaessa Turvan parkkipaikalle kuulin kuinka tuomari puhalsi pelin alkaneeksi. Kuskille vihreä seteli kouraan ja autosta ulos, vaihtorahat kuskin kahvikassaan, en kerkeä nyt odottamaan hiluja takaisin. Astellessani Turvan kentän katsomoon huomaankin, että LaVea vastaan on astellut Tampereen Palloilijat eli TaPa. Peli alkoi melko helteisissä tunnelmissa, mutta pelin alussa LaVe sai hyvin kierrätettyä palloa maassa muutamia pitkiäkin pätkiä, mutta ratkaisut maalin edessä jäi hieman piippuun. Ensimmäisen puoliajan mainittavin paikka taisi siunaantua Timo "Hopeakettu" "Saksipotku" "Vepsä" Lehtoselle. Tinke murtautui hyvin vasemmalta puolelta rankkarialuetta vetopaikalle, tiukka veto, mutta vastustajan maalivahti sai juuri ohjattua pallon tolppaan ja siitä ulos, ei olisi ollut vääryys kenttätapahtumiin nähden jos pallo olisikin mennyt maaliin. Joku ylisti Tinken ensimmäisessä pelissä tullutta saksipotkumaalia, nuori herra vieressäni näytti videon kyseisestä maalista, myönnettävä se on, onhan siinä suorituksessa akrobatiaa ja irtonaista lantiota... Paljoa ei LaVen joukkueessa uutta verta näy kentällä, mutta #9 Miikka Juven on itselle uusi tuttavuus: Näppärä kaveri pallolla, osaa jakaa hyviä syöttöjä, hakee hyvin paikkaa, osaa ajoittaa juoksujansakin ja vielä kova kamppailemaan pallosta. Melko epätyypillinen pelaaja LaVen rosterissa.. sillä häntä voi kutsua pelimieheksi. Tervetullut lisä joukkueeseen! Myöskään TaPa ei ensimmäisellä puoliajalla paikoilla juhlinut, mainittavin paikka syntyi Tatu Heikkilän puolilöysästä syötöstä alaspäin veskalle, minkä kaveri haistoi, mutta onneksi veti ohi maalista.

Puoliajalla taas niin tuttu Turvan kioski tarjosi parastaan. Takarivistä sopivasti tummunut makkara, musta kahvi ja kotonaleivottua piirakkaa. Tutun turvallinen kympin palvelu! Siinä puoliajalla kenttää kierrellessäni huomasin Turvan nurmen olevan kyllä moitteettomassa kunnossa: kenttämestari piirtänyt suoraa viivaa ja tasapituista vihreetä nurmikkoa. Paitsi betonin puoleisessa nurkassa oli nurmikko vähän päässyt palamaan, kellersi... Mutta mestarithan löytävät aina vähän parannettavaa seuraavaan peliin.

Toiselle puoliajalle pelin tempo hieman laski ymmärrettävästi kuumuudesta johtuen. LaVe sai hyvin ajoittain pelattua palloa TaPan rankkarialueen lähistölle, mutta edelleen ne huippupaikat loistivat poissaolollaan. TaPakin sai muutaman huippupaikan LaVen pienten nukahdusten johdosta, mutta pallo meni onneksi ohi ja yli ja loput napsi varmasti LaVen maalilla pelannut Häkkisen Tuukka. Jalkapallo on siitä hieno laji, että vaikka pelissä tulisi vain yksi maali, voi se olla niin merkityksellinen ja kuinka suurta riemua se tuottaakaan... Ottelun 88. minuutilla Juven lähti hyvin haastamaan oikeasta laidasta pallon kanssa ja parin ohitetun vastustajan jälkeen tarjoili pallon boksin sisään Severi Saariselle, joka vastustajan painostuksesta johtuen joutui laukomaan ensimmäistä kertaa elämässään oikealla jalalla, ja lähteehän se veto silläkin jalalla: vastustamattomasti vasempaan takanurkkaan. Kyllä tätä kannatti odottaa! Muutaman minuutin TaPa sai vielä yrittää tasoitusta, mutta LaVe sai hoidettua varmasti pelin lopun. Ansaittu 1-0-voitto!

Olipa hienoa palata tällaiseen peliin takaisin Suomeen ja Lammille. LaVella on härkäviikko meneillään: seuraava peli on jo perjantaina Kyröskoskella Pärs... Apasseja vastaan! Seuraava kotipeli Turvalla 22.7., kun vastaan asettuu FJK! Tulkeeha kahtoo!

Arvo P

Osa-aikasherpa